Lisää ajatuksia yksityiskohdista

Jatkan hieman tavoiteveneen erittelyitä ja perusteluita: miksi olen ainakin tällä hetkellä vielä sitä mieltä kuin nyt olen.

1. Yleisratkaisu: kapeat, kevyet rungot (ei sisätiloja), kevyt, matala runkojen välinen kansi ja salonki. Veneen normaalikäyttö ei ole matkakäyttöä vaan sukkulointia sataman ja mökkisaaren välillä. Laadukkaita yöpymistiloja ei tarvita. Satunnaiset yöpymiset voivat tapahtua salongin sohvan tyynyillä. Rungoissa on vain tavaratiloja.

2. Rungot ovat siis pituuteen suhteutettuna kapeita ja melko syviä. Syvyys aiheuttaa suuremman märkäpinnan seurauksena viskoosista vastusta, mutta ei niinkään allonmuodostusta, joka veneen normaalilla nopeusalueella (yli runkonopeus) on muuten vallitseva (suhteessa viskoosiseen vastukseen). Siis saman uppoaman, kantavuuden aikaansaava syvä, kapea runko tekee vähemmän aaltoja kuin leveä, matala. Olenko väärässä?

3. Veneeseen haluan mukavat, mutta yksinkertaiset ja matalat sisätilat: salongin, jossa on U-muotoinen sohva ja pöytä keskellä. Ne voidaan rakentaa kevyiksi. Salongin toisella laidalla on pieni pentteri, toisella huussi. Perän puolella vasemmalla sisäänkäynti ulkokannelle, oikealla komentosilta, pieni ohjaushytti, joka nousee n. 40cm salongin yläpuolelle: sieltä on hyvä näkyvyys eteenpäin salongin yli koska mastot ovat rungoissa, sivuilla. Salongin ja komentosillan ulkoiset muodot ovat virtaviivaisia, jotta ilmanvastus pidetään minimissä.

4. Runkoja yhdistävän sillan, jonka päällä salonki ja komentosilta lepää, rakenteen lujuus muodostuu pääasiassa kaarevista ontelopalkeista, jotka tehdään vanerista ja lasikuidusta. Myös seinät kantavat hieman, mutta päävastuu on palkeilla. Oletan, että ontelopalkkirakenne on kevyempi kuin itsekantava runko. Olenko väärässä?

5. Eksoottisin ja uskaliain ratkaisu ovat runkoihin, sivulle sijoitettavat siipipurjeet. Maailmalta niistä on kokemuksia vuosikymmenien takaa, mutta ei paljon Suomessa, niin luulen? Suomessa siipipurje liittyy jäälajeihin leijojen seuraksi.

Siipipurjeella tavoittelen äärimmäisen yksinkertaista ohjattavuutta, ja riittävää tehoa. Siiven peräsin, jonka kulma siiven suhteen on ainoa säätyvä parametri, säilyttää vapaasti mastonsa ympäri pyörivän siivin kohtauskulman suhteelliseen tuuleen koko ajan vakiona, vaikka veneen suuntaa muutetaan. Kiinteää, "kovaa" siipipurjetta ei reivata normaaliolosuhteissa. Sen kohtauskulma säädetään nollaksi, jolloin sen vastus on pienempi kuin tyhjällä mastolla. Americas Cup -kisoissa on käytetty kaksielementtisiä siipiä. Toistensa suhteen kiertyvien elementtien välissä on sola. Tämä on minulle liian monimutkainen rakenne. Käsittääkseni jo yksinkertaisen yksielementtisen, symmetrisen siiven teho pinta-alaa kohti sekä lift/drag on parempi kuin kangaspurjeella ja kokeilen ensin sitä (siis jo ennen katin rakentamisen aloitusta). Ajatukseni on ohjata siiven peräsintä sähköisellä lineaariservolla. Järjestely tarvitsee hätäkatkaisimen, jolla servon hajotessa irroitetaan napista painamalla peräsin ja kohtauskulma nolla-asentoon. Silloin mennään yhdellä siivellä. Mukana on oltava myös varaservo.

Koitan jossakin vaiheessa toteuttaa 3D-mallin, jota voi katsella eri suunnista.

Koulutusta

Ihan konkreettisesti, olen menossa kurssille. Ilmoittauduin lyhyelle, kuuden illan pikkukurssille, jossa aiheena on purjeveneen suunnittelu. Suunnittelukurssi

Kurssi on tietysti yleistä purjeveneen suunnittelua, mutta suurin osa sisällöstä on sovellettavissa omaan unelmaprojektiini, vaikka monirunkoveneistä ei juuri puhuta, siipipurjeista puhumattakaan. On syytä tarkistaa ymmärrykseni taso ihan perusasioissa. Kurssikirja Principles of Yacht Design tuntuu loistavalta. Olen sitä hieman jo lueskellut.

Olen myös opiskellut ilmaissoftan, DELFTship™Free käyttöä. Se pyörii linux-koneessani WINE-ympäristön alla. Saan sillä (ennenpitkää) piirrettyä katin rungot ja laskettua ainakin niiden staattiset tunnusluvut, kantavuuden, märkäpinta-alan, märkätilavuuden painopisteen, kokonaispainopisteen, levypintojen taivutettavuuden ym.

Jostakin on liikkelle lähdettävä. Kertoilen mielipiteitä kurssista sen alettua ja sen mentyä. Mutta kirja siis on loistava.

Päätin avata tämän uuden blogin, enkä jatkaa näitä, veneilyyn liittyviä asioita toisessa blogissani (Ajatuksia Monimutkaisessa Maailmassa, jonka olen tarkoittanut laaja-alaiseen pohdiskeluun. Tämä blogi liikkuu suppeammissa ympyröissä.

Kertaan taustaa, jonka jo tuossa toisessa blogissa olen esitellyt.

1. Hankimme pienen saunamökin Inkoon saaristosta, siis saaresta. Asumme Espoossa. Kun eläkeikä on melko lähellä, mökillä on tarkoitus tulevina vuosina viettää paljon aikaa, oleellisesti enemmän kuin työelämässä oleva lomillaan ehtii.

2. Nykyinen kulku mökin ja pääasunnon välillä tapahtuu siirtyen ensin autolla venesatamaan, josta moottoriveneellä mökkisaareen. En kovasti pidä käytännöstä. Autossa on ikävä istua ja moottorivene on myös meluisa, epämukava ja epäekologinen (bensaa n. litra/mpk).

3. Olen alkanut haaveilemaan, että voisimme kulkea veneellä Espoosta asti, n. 75km suuntaansa. Ei tietenkään moottoriveneellä vaan purjehtien. Aikaa ei kuitenkaan saisi kulua kohtuuttomasti ja kulun pitäisi olla mukavaa.

4. Ratkaisumallina olen alkanut miettiä katamaraania. Se on yksirunkoista selvästi nopeampi ja kulku on pehmeämpää. Pieni, nopea, avoin malli ei kelpaa, koska mukavuustarpeemme edellyttää hyviä sisätiloja: salonki, huussi, keittiönurkkaus. Mutta raskaat matkakatamaraanit ovat liian painavia, paino se, joka veneessä maksaa. Tavoitteena olisi keskikokoinen (n.30jalkaa eli 9m), mutta kevyt vene. Kajutta pidettäisiin yksinkertaisena, jopa hieman puritaanisena, mutta riittävän mukavana. Katamaraanin kaksi runkoa olisivat kapeita: ei mitään oleskelutiloja, vain tavaratilaa. Minusta tuntuu, että kuvaamani veneluokan kaupallista tuotetta ei ole saatavilla.

5. Kuten yllä esittämästäni luonnoskuvasta näkyy, olen ajatellut kahta siipipurjetta, yksi runkoa kohti. Yksielementtinenkin, symmetrinen "kova" siipurje lienee pinta-alaa kohti tehokkaampi kuin perinteinen rättipurje. Kaksi pienehköä purjetta riittää: purjeet, siis mastot voidaan pitää matalina, kallistava momentti pysyy pienempänä, kuin yhdellä isolla rättipujeella. Jonkinlainen myötätuulipurje tosin siipipurjeiden lisäksi tarvittaisiin.

6. Olen siis ajatellut suunnitella ja rakentaa veneen itse. Mökillä on tilaa pressuhallille, jossa voisi työskennellä n. 4kk vuodessa. Kolme rakennuskautta voisi riittää, budjetti materiaalille saataisi olla 5000-10000€.

7. Vähintään vuosi tästä eteenpäin kuluu opiskeluun, suunnitteluun, kokeiluihin, ennenkuin aloittaisin varsinaisen rakentamisen. Erityisesti tästä prosessista on tarkoitus blogissa kertoa. Tiedän jo useita ongelmia, jotka odottavat ratkaisuaan. En todellakaan väheksy haasteen vaativuutta. Projektinimeksi valitsin "Albatrossi". Sanat: "..lepäämättä liitää.." kuvaa tavoitetta: isohkon, mutta kevytrakenteisen veneen vauhdikasta menoa, tekniikalla, tyylillä, ilman hevovoimien ärjyä..