Jatkan hieman tavoiteveneen erittelyitä ja perusteluita: miksi olen ainakin tällä hetkellä vielä sitä mieltä kuin nyt olen.
1. Yleisratkaisu: kapeat, kevyet rungot (ei sisätiloja), kevyt, matala runkojen välinen kansi ja salonki. Veneen normaalikäyttö ei ole matkakäyttöä vaan sukkulointia sataman ja mökkisaaren välillä. Laadukkaita yöpymistiloja ei tarvita. Satunnaiset yöpymiset voivat tapahtua salongin sohvan tyynyillä. Rungoissa on vain tavaratiloja.
2. Rungot ovat siis pituuteen suhteutettuna kapeita ja melko syviä. Syvyys aiheuttaa suuremman märkäpinnan seurauksena viskoosista vastusta, mutta ei niinkään allonmuodostusta, joka veneen normaalilla nopeusalueella (yli runkonopeus) on muuten vallitseva (suhteessa viskoosiseen vastukseen). Siis saman uppoaman, kantavuuden aikaansaava syvä, kapea runko tekee vähemmän aaltoja kuin leveä, matala. Olenko väärässä?
3. Veneeseen haluan mukavat, mutta yksinkertaiset ja matalat sisätilat: salongin, jossa on U-muotoinen sohva ja pöytä keskellä. Ne voidaan rakentaa kevyiksi. Salongin toisella laidalla on pieni pentteri, toisella huussi. Perän puolella vasemmalla sisäänkäynti ulkokannelle, oikealla komentosilta, pieni ohjaushytti, joka nousee n. 40cm salongin yläpuolelle: sieltä on hyvä näkyvyys eteenpäin salongin yli koska mastot ovat rungoissa, sivuilla. Salongin ja komentosillan ulkoiset muodot ovat virtaviivaisia, jotta ilmanvastus pidetään minimissä.
4. Runkoja yhdistävän sillan, jonka päällä salonki ja komentosilta lepää, rakenteen lujuus muodostuu pääasiassa kaarevista ontelopalkeista, jotka tehdään vanerista ja lasikuidusta. Myös seinät kantavat hieman, mutta päävastuu on palkeilla. Oletan, että ontelopalkkirakenne on kevyempi kuin itsekantava runko. Olenko väärässä?
5. Eksoottisin ja uskaliain ratkaisu ovat runkoihin, sivulle sijoitettavat siipipurjeet. Maailmalta niistä on kokemuksia vuosikymmenien takaa, mutta ei paljon Suomessa, niin luulen? Suomessa siipipurje liittyy jäälajeihin leijojen seuraksi.
Siipipurjeella tavoittelen äärimmäisen yksinkertaista ohjattavuutta, ja riittävää tehoa. Siiven peräsin, jonka kulma siiven suhteen on ainoa säätyvä parametri, säilyttää vapaasti mastonsa ympäri pyörivän siivin kohtauskulman suhteelliseen tuuleen koko ajan vakiona, vaikka veneen suuntaa muutetaan. Kiinteää, "kovaa" siipipurjetta ei reivata normaaliolosuhteissa. Sen kohtauskulma säädetään nollaksi, jolloin sen vastus on pienempi kuin tyhjällä mastolla. Americas Cup -kisoissa on käytetty kaksielementtisiä siipiä. Toistensa suhteen kiertyvien elementtien välissä on sola. Tämä on minulle liian monimutkainen rakenne. Käsittääkseni jo yksinkertaisen yksielementtisen, symmetrisen siiven teho pinta-alaa kohti sekä lift/drag on parempi kuin kangaspurjeella ja kokeilen ensin sitä (siis jo ennen katin rakentamisen aloitusta). Ajatukseni on ohjata siiven peräsintä sähköisellä lineaariservolla. Järjestely tarvitsee hätäkatkaisimen, jolla servon hajotessa irroitetaan napista painamalla peräsin ja kohtauskulma nolla-asentoon. Silloin mennään yhdellä siivellä. Mukana on oltava myös varaservo.
Koitan jossakin vaiheessa toteuttaa 3D-mallin, jota voi katsella eri suunnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti